Onko elämä oikeasti niin stressaavaa, miltä se välillä tuntuu? Vastauksen saamiseksi on syytä tarkastella asiaa usealta eri kantilta.
Kun menemme syvälle stressin tunteeseen, aivot alkavat näkemään asiat kapean putken läpi ja alamme reagoimaan asioihin ajattelun sijaan. Tämän muutoksen saa aikaiseksi meidät elossa pitävän ja meidän vaistoista vastaavan mantelitumakkeen aktivaation lisääntyminen. Stressaavassa tilanteessa kannattaa pysähtyä katsomaan tilannetta kokonaisuutena ja pohtia, onko tämä nyt niin vakavaa miltä se juuri nyt tuntuu.
Perspektiivi eli suhteellisuuden taju on hyvä tuoda myös mukaan. Pahinta mitä sinulle on tapahtunut, on oikeasti pahinta mitä sinulle on tapahtunut. Vertaat luontaisesti asioita siihen hakien perspektiiviä. Toisinaan on hyvä laajentaa omaa perspektiiviä isommaksi. Tämä onnistuu esimerkiksi miettimällä itseään huomattavasti isompia asioita. Itselläni on tapana katsella live-kuvaa maapallosta kansainväliseltä avaruusasemalta. Siitä saan hyvää perspektiiviä siihen, kuinka pieniä elämän muotoja olemme sekä joiden pienillä murheilla ei ole merkitystä isossa mittakaavassa.
Lisää ymmärrystä
Stressiä on syytä myös ymmärtää. Se ei ole aina pahasta, vaan on meidät elossa ja liikkeessä pitävä voima. Pelkistetysti, kaikessa yksinkertaisuudessaan stressi tarkoittaa stressihormonien kortisolin ja adrenaliini tasojen nousua. Niiden erittymiselle on meillä luontainen ja automaattinen rytmi. Aamulla niitä erittyy reilusti herättäen meidät virekeänä uuteen päivään. Niiden voimalla saamme asioita aikaiseksi päivällä. Iltaa kohden tasot alkavat luontaisesti laskemaan. Illan alhaiset tasot mahdollistavat kierrosten laskemisen ja rauhallisen nukahtamisen yöunille.
Stressihormonit ovat siis meitä liikuttava voima. Stressin vaikutuksesta maksa alkaa tuottaa lihaksille energiaa ja valmistaudumme toimintaan. Usein kuitenkin meidän elämässämme olevat stressaavat tekijät eivät ole konkreettisia, joihin luontaisesti liittyisi lihaksiin pakkautuneen energianpurkava liike. Saatamme alkaa tuntea suurempaa ahdistusta, koska emme pääse purkamaan syntyneitä tunteita. Emme myös kovin usein siedä hyvin epämiellyttävyyttä.
Pystymme karaisemaan itseämme kroonista stressiä vastaan. On havaittu, että noin viiden minuutin päivittäin tarkoituksella tehty suurempi stressireaktio auttaa laskemaan kroonista ylistressiä sekä kestämään paremmin syntyvää kuormitusta. Hyvä stressiharjoite voi olla esimerkiksi kylmäaltistus tai ylihengittämisen kautta tehtävä hengityksen pidätys.
Ravinnon vaikutus
Harvoin tulemme ajatelleeksi syömisen osuutta stressiin. Syömisellä voidaan laskea tai nostaa elimistön stressireaktiota. Esimerkiksi itselleen vääränlainen ja ylisyöminen aina stressaa elimistöä tulehdusreaktioiden kautta. Valitettavan usein, kun koemme olevamme stressaantuneita, tartumme herkkuihin ja roskaruokaan helpotusta hakiessamme. Se tuokin hetkellisen hyvän olon tunteen, mutta valitettavasti kääntyy varsin nopeasti herkuttelua edeltäneitä tasoja korkeammiksi stressitasoiksi.
Normaalisti toimiva elimistö kestää kyllä satunnaiset herkut ja hetkellisen ylisyömisen. Esimerkiksi juhlapyhien syömiset eivät käännä elimistön vaakakuppia voimakkaasti stressireaktion puolelle. Kuitenkin pidempään jatkuessa jo pelkästään vääränlainen syöminen saa meidän elimistöstämme huononlaista stressireaktiota aikaan. Oikeanlainen syöminen on siis yksi tärkeä työkalu myös koettuun stressiin. Hyvä ravinto ja sopiva energian määrä suoraan laskee liiallista stressireaktiota sekä antaa elimistölle puskuria kestämään elämän kuormitusta.
