Kun ajattelet sanaa laihduttaminen tai painonpudotus, onko ensimmäinen mielikuvasi lenkkeily ja niukka ruokavalio?
Monille on.
Me ajattelemme liikunnan liittyvän painonpudotukseen, vaikka ei kannattaisi.
Tästä saamme kiittää asiaan vihkiytyneitä lukuisia tosi-tv ohjelmia ja myös sankaritarinoita, missä joku on pudottanut 50 kiloa puolessa vuodessa uskomattomalla tahdonvoimannäytöllä.
Liikunta on terveellistä ja suositeltavaa.
Se ei vaan ole se, mihin kannattaa keskittyä, kun haluaa pudottaa painoaan. Tämä johtuu siitä, että:
On helpompaa jättää extrakalorit syömättä kuin yrittää polttaa ne lenkkipolulla
Jos haluat polttaa 500 kilokaloria liikkumalla, tarkoittaa se melkein tunnin lenkkeilyä tai puolentoista tunnin sauvakävelyä.
Suurimmalle osalle olisi kuitenkin helpompaa jättää litra mehua juomatta tai se kahvipöydässä oleva munkki syömättä, koska lopputulos on sama. Mehun sijaan voi juoda vissyä ja munkkiakin tekee vähemmän mieli jos ruokavalio on muuten kunnossa.
Tässä tapauksessa 500 kaloria jätetään syömättä, jolloin tunnin lenkkiä ei tarvita.
Ero lenkkeilyn ja kahvipöydän munkin syömättä jättämisellä on se, että munkin syömättä jättäminen onnistuu muutaman sekunnin tietoisella päätöksellä. Jos sen syö, se vaatiiitunnin rehkimisen, että asia saadaan kuitattua.
Kumpikin lähestymistapa toimii, mutta hyvin eri syistä. Tottakai se vaatii tahtoa kieltäytyä herkuista, mutta enemmän vaatii tahtoa viettää tunti juosten sitä energiamäärää kuluttaessa.
Toinen syy miksi ei kannata aloittaa painonpudotusprojektia yhtäaikaisella liikunta- ja ruokavaliomuutoksella on seuraava:
Jos yrittää muuttaa useaa asiaa elämässään yhtäaikaa, todennäköisesti epäonnistuu
Yleensä me ihmiset haluamme muuttaa jotain elämässämme, mutta siinä onnistuminen on kovin vaikeaa. Se johtuu siitä, että muuttuminen vaatii paljon energiaa.
Tottakai kuvittelemme, että voimme laittaa kerralla koko paletin uusiksi. Aamulla lenkille, ruokavalio kuntoon ja samalla lopetetaan vielä tupakointi. Miksei samalla ryhtyisi myös sijoittamaan ja säästämään.
Päättää vain olla oman elämänsä supersankari. Eikö niin?
Ei.
Onnistumisen todennäköisyys tällä lähestymistavalla on aivan surkea. Koska jossain vaiheessa elämä tulee eteen muuttujineen.
Esimerkiksi lapsi sairastuu ja sitten aamulenkille ei lähdetäkään, kun yöllä on nukuttu vain 2 tuntia.
Kun ei nuku tarpeeksi niin tekee mieli syödä vähän enemmän energian ylläpitämiseksi.
Ehkä ruokaa ei jaksa tänään laittaa, niin syödään sitten ulkona. Ulkona syömiseen meni vähän enemmän rahaa ja säästöön ei jää mitään. Sijoittamisen voi unohtaa täysin.
Siinä meni suoraan puoli viikkoa roskikiseen ja sitten alkaa jo tuntua siltä, ettei tästä tule yhtään mitään. Kerran ei saada aikaan täydellistä, niin ei tehdä yhtään mitään. Antaa olla.
Painonpudotusprojekti kannattaa tehdä askel kerrallaan
Ja mieluiten niin, että on tukea ja osaamista ympärillä.
Pelkän ruokailun muuttaminen on oikeastaan monta pientä muutosta.
Esimerkiksi 8 viikon Startissa painoa pudotetaan opettelemalla syömään fiksusti ihan tavallista kotiruokaa. Tämä saattaa kuulostaa yhdeltä asialta, mutta ei sekään ole sitä.
- Täytyy ostaa erilaisia asioita kaupasta.
- Täytyy laittaa ruokia mitä ei aikaisemmin ehkä ole laittanut.
- Voi olla, että tulee syötyä kasviksia enemmän kuin aikaisemmin.
- Ruokailusta tulee säännöllisempää ja siihenkin tulee kiinnitettyä enemmän huomiota.
“Ruokavaliomuutos” voi olla oikeastaan kohtalainen läjä pieniä muutoksia.
Siitäkin syystä se, että keskittyy vain siihen ruokavalioon ensin, on hyvä idea.
Siinä saattaa onnistua arkensa puristuksessa ja vaikka homma lipsuisi välillä, voi aina palata projektin ääreen. Koska ateria tai kaksi ei kaada projektia.
Kun ruokailu on hallussa ja uusi rutiini syntynyt, voi ryhtyä parantamaan jotain toista osa-aluetta. Vaikka sitten sitä liikuntaa.
Kärsimyksen määrä ei ole mittari tehokkuudesta
Meillä suomalaisilla on moneen asiaan kumman masokistinen suhtautuminen – mitä enemmän verta ja hikeä, sen parempaa tulosta tulee.
Kun alkaa nollista liikkumaan järkyttäviä määriä, se sopii tähän teemaan hyvin. Se sattuu ja sen kivun ajatellaan liittyvän tehokkuuteen.
Tämä on tietysti väärinkäsitys.
Koska mitä enemmän kärsii, sitä vähemmän tekee mieli jatkaa kärsimystä vuosia. Kerron tästä esimerkin.
Kuvitellaanpa, että onnistuisit vetämään järkyttävän kolmen kuukauden tehokuurin, jossa liikut päivittäin kovaa, syöt askeettisen yksinkertaisesti ja paino tippuu isosti.
Kun tämä kolme kuukautta on ohi, onko sinulla valmiudet jatkaa elämääsi niin, että paino ei tule takaisin? Vai tuntuuko kidutuksen jälkeen siltä, että onneksi voi lopettaa ja ottaa vähän rennommin?
Olisihan se rennosti ottaminen ansaittua, kun on kärvistelty monta kuukautta…
Rennommin ottaminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että palaa yleensä niihin mukavan tuntuisiin vanhoihin malleihin. Ja kun kuusi kuukautta tai vähemmän on kulunut, kolmen kuukauden tehokuurilla saavutetut tulokset ovat vain muisto.
Tässä on pitkälti jojoilun ydin. Kun mennään liian kovaa, tekee mieli palata johonkin mukavampaan.
Jojoilun sijaan pysyvä muutos
Jos haluaa pysyvän muutoksen, ei kannata kiduttaa itseään, vaan tehdä muutosta inhimillisellä tahdilla askel kerrallaan.
Silloin ei tarvitse vetää täysikäännöstä takaisin vanhaan, koska uusi tapa tuntuu ihan helposti ylläpidettävältä.
Me ihmiset pidämme radikaaleista muutostarinoista, mutta onhan sekin raju muutostarina, että pudottaa vuodessa sopivaa tahtia edeten vaikka 20-40 kiloa. Kun vauhti on tuota luokkaa, myös mieli ehtii pysyä perässä.
Uusi paino ja kehonkoostumus alkaa tuntua “minulta” kun muutoksen nopeus on inhimillisempi.
